sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

why is being happy so hard?


Mä haluan olla täydellinen, jotta me näytettäisiin hyvältä mun täydellisen poikaystävän kanssa. Mä rakastan sitä ja mua sattuu ajatella, että se joutuu olee mun kanssa. Kumpa mä tietäisin, mitä se oikeesti ajattelee. Varmasti haluais myös, että näyttäisin hyvältä. Se ihan varmasti häpee mua, vaikka kieltää kaiken... Kyllä mä tiiän! Kuka mun kanssa missään haluais näyttäytyä? Osaisinpa mä olla onnellinen... ja kaunis.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

bite me!


Mä oon niin feikki. Mä esitän koulussa ilosta, myös kotona. Mun huoneessa tai yksin ollessani mä voin olla oma itteni. Ei ketään kiinnosta mun "ongelmat". Mä pidän mun tekohymyä yllä ja kuuntelen, ku kaverit sanoo mua ilopilleriksi. Todella hämmentävää...

Mulla tuli eilen pitkästä aikaa ahmimiskohtaus. Mä söin Fanipaloja ainakin 7! Mä vaan tungin niitä suuhuni, mietin koulussa tapahtuneita asioita ja luulin, että se on hyvä idea syödä. Kyllä mun olo hetkeksi helpottu. Loppupäivän mä kaduin.
Mun ajatukset ruuasta on yhtä sekavat kuin mun kaikki muut ajatukset kaikesta. Miks mä en voi olla normaali? Miks mä oon outo ja erilainen?

maanantai 21. maaliskuuta 2011

morning


Mistä oli mun viikonloppu tehty? Epäonnistumisista; suklaakakusta, leivästä, jäätelöstä... Siitä oli mun viikonloppu tehty.
Mua on ahistanut ihan hirveesti. Välillä on maailmanvallottaja -olo, ja sitten taas oon itsemurhan partaalla. Mikä vittu mua vaivaa? Miks mä en voi olla normaali? Mä en jaksa enää tätä mielialojen vaihtelua. Mä oon jossain vaiheessa "normaali" ja sitten taas herään omaan paskuuteeni. En osaa mitään, en oo missään hyvä ja mä oon ruma, lihava, eikä mulla oo kavereita.

Mä lopetin ne kaloreiden laskemiset. Mä huomasin, että se sai mun mielialan nousemaan. Mut sit kans mua ahistaa, koska en tiiä paljon oon syöny. Kumpa tää päivä menis nopeesti ohi...

Havahduin lukijamäärään ja piristyin, kiitos.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

the hardest part is the beginning


Ihan vaan pikaisesti postaan tän hetkisistä syömisistä nyt, kun sittenkin on aikaa.Eilisen kalorit pyöristin siihen 930 kcal:iin. En oo tyytyväinen, mutta ainakin alle 1000.
Havahduin eilen siihen, että miten vaikeeta oikeesti on syödä pieniä kalorimääriä! (Siis niin "pieniä", ennenhän siis söin varmasti yli 2000 kcal edestä...) Tai siis, kun ite kuitenkin haluisin syödä suht hyvän aamupalan ja koulussa jotain (sitten syön myös kotona illemmalla jotakin tietty). Pitäähän sitä koulussa jaksaa, joten hiukan vaikeaa. Havahduin myös siihen, miten paljon leivässä oikeasti on kaloreita! Tai no leivässä + kakki, mitä laittaa päälle...

Ja tällä hetkellä oon syöny n. 730 kcal. Ärsyttää, koska mun pitäis vielä syödä 240 kcal verran keittoa ja yks banaani... Eli ylittäis sen 1000 rajan komeesti. :/
En oo muuten varma, paljonko banaaneissa (siis yhdessä sellasessa) on kaloreita. Tai siis oon kuullu, että yhessä ois noin 85 kcal, mutta ite oon laskenu, että ois n. 143 kcal. Ei voi heittää noin paljoa? No joo laskin kyllä kuorien painon mukana, mutta ois kiva tietää oikeammat määrät noista banaanien kaloreista...

Kelly Osbourne on muuten laihtunut ihanasti

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

waiting for spring


Muhun on iskenyt jostain kumman syystä älytön motivaatio tän koko syömishomman suhteen. Jotenki vaan uskon itteeni, koska mä tiiän kaiken olevan mahdollista, jos vaan yrittää. Ja mä yritän ekaa kertaa elämässäni todella.
Mä oon joskus about pari vuotta sitten laihtunu noin 15kg. Aikalailla tuolloin liikuin oikeesti tosi paljon ja söin tosi vähän. Silloin mä kävelin varmaanki semmosen 5 kertaa viikossa yli 10km. Okei, sitä se "rakkaus" varmasti teettää, nimittäin niihin aikoihin rupesin seurustelemaan mun nykyisen poikaystävän kanssa. Ruokaa ei vaan tehny yhtään mieli, kun olin kokoajan tän pojan kanssa. :)
Oon siis muuten lihonnut ton kaiken takasin, ku alotin lukion...

Huomenna sit alkaa se kunnon kaloreiden laskeminen. Toivotaan vaan, että jaksan laskee niitä... Matikka ei kauheesti viehätä mua.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

friday my day


Tänään ostin Iltalehden, kun näin jutun, jossa luki: "Nuorten tyttöjen vaarallinen villitys: PÄIVIÄ ILMAN RUOKAA". Mä luin sen lyhyen jutun ja jotenki se vaan tuntuu kannustavan mua syömään vähämmän. Se kannusti mua tavoittelemaan täydellisyyttä uudella motivaatiolla.
Sain myös uuden tavoiteidean. Ens viikolla mun pitäis syödä joka päivä alle 1000 kcal edestä. Tavoite kuitenki ois se max 800 kcal. Sitten taas, kun koeviikko alkaa saan syödä niin, että selviän siitä. Aamupala ainakin on pakollinen sillon.

Tänään oon ahminu aamulla neljä leipää, joiden päällä oli ties mitä. Hyi vittu. Voin kuitenki myöntää, että aamulla oli vielä se vitutus eilisestä, joten se vaikutti... Ja äsken söin vähän nakkikeittoa. En saa kuitenkaa tän antaa masentaa mua! Hiljaa hyvä tulee. Oon kuitenki luopunu karkeista, sipsistä, kekseistä, kakuista, pullista sun muista. Se on multa jo paljon. Eihän läskiltä voi liikaa vaatia.

Siis eilen mulla tuli semmonen ahdistus/paniikki/vitutuskohtaus. Mä raaputin saksilla pieniä jälkiä käteen. Ei onneks tuu jäämään arpia. Mä alan oppia...

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

a new beginnig



Ajattelin alottaa tän blogin alusta. Tein uuden ulkoasun (inspiroituneena jonkun muun blogista) ja poistin vanhat tekstit. Blogi jäi viimeksi "tauolle" koeviikon takia, enkä päivittänyt sen jälkeen. Syy on se, etten kehdannut postailla mitään, koska epäonnistuin ABC-dieetissä. Ja nyt kaikki alkaa alusta.

Mähän alotin sen niin sanotun "karkkilakon" uutena vuotena, ja nyt oon myös päättänyt, etten syö sipsiä, kakkuja, pullaa, keksiä yms. paskaa. Ja mun ruokavaliohan aikalailla koostui näistä ennen (huom! yritän siis päästä eroon BEDistä). Niin ja en juo enää kaloripitoisia juomia, vaan juon vain Coca-Cola zeroa ja vettä.
Tää on ollu mulle aika saavutus, koska yleensähän mä söin kauheat määrät kaikenlaista roskaa, varsinkin ahdistuneena. En oo vielä kieltänyt itteltäni pizzoja, hampurilaisia sun muita, koska niitä en syö melkeenpä ikinä. No joo, samallahan se tuossa menis, mutta teen sen myöhemmin.

Lisäksi mun tavoite tulee olemaan päästä eroon itteni satuttamisesta. Sen teen vain poikaystävän takia, koska hänhän ei siitä tykkää tietenkään. Aion myös lisätä liikuntaa, kun olen tottunut tähän "uuteen tapaan syödä".
Kuitenkin se mun ultimate goal on laihtua ja tulla terveemmäksi sekä samalla saavuttaa hyvä itsehillintä. Mä haluan joskus olla täydellinen.