Postaan nykyään taas todella harvoin ja kommentoin laiskasti muille, joten anteeksi siitä kovasti! Nytkin vain pieni pikainen postaus taas. Tän viikon oon syönyt muuten hyvin, mutta perjantaina oli ne juhlat ja sillon söin omien arvioiden mukaan melko varmasti yli 2000 kcal. ): Eilen söin melkein 1400 kcal, koska vietin poikaystävän kanssa leppoisan leffaillan. ♥ Sen annan itselleni anteeksi. Ei sitäpaitsi oltu nähty tooodella pitkään aikaan. Niin ja tänään kaikki alkoi hyvin, mutta sitten söin puoli levyä suklaata. Hyihyi, sitä en todellakaan anna anteeksi. Tuli siitä jopa huono olokin! Leikin, että se on ok, sillä tein ihan pikkuisen lihaskuntoa. Lupaan, että syön seuraavan kerran suklaata vasta joulukuun 16. päivänä.
Niin ja tällä viikolla oon myös tehnyt kaksi kertaa cardiota, molempina kertoina 30 min. Toisella kerralla tein vähän enemmän omanlaiseni ja pakko myöntää, että se oli aika rankka! Oikeasti. Tai no, rankempi kuin ne spark peoplen work-outit, joita tykkään tehdä. Toisaalta omissani totta kai aina vaadin itseltäni enemmän. Toivottavasti muuten kerkeän huommenna postaamaan, onko paino noussut tai ehkä jopa tippunut. Pitäkää itsestänne huolta rakkaat! ♥
En olis ikinä uskonut, että noin moni jaksaisi lukea näin tylsää blogia. (:
Taas pikainen postaus vain! En ole edes kunnolla kerennyt kommentoimaan muille. ): Toivottavasti kohta taas löytyy aikaa. No joka tapauksessa, tänään oon kerennyt juomaan kupin kahvia, vähän vettä ja oon syönyt jugurttia ja leipää. Vähän aikaa sitten tein 30 minuuttia cardiota. Musta tuntuu, että liikun liian vähän. En tiedä yhtään, millaista liikuntaa minun kannattaisi harrastaa. Haluisin kuitenkin laihtua ja kiinteytyä samalla. No ainakin liikun yhtään! (: Ei tällaisesta läskistä uskoisi... Mun pitäisi ruveta terveellistämään mun ruokavaliotakin.
Sunnuntaina muuten raavin todella komeat jäljet käteeni. En ole pitkään aikaan tehnyt niin syviä. Mun mieliala ailahtelee nykyään liikaa. D:
Nonih! Se ois sitten vihdoin ja viimein tullut -16kg. ♥ Oon jo niin kauan odottanut tätä. (: Nyt ei kerkee sen kummemmin kirjotella. Kohta alkaa koeviikko eli ei ole aikaa ja pitäisi vieläpä syödäkin enemmän, että jaksaa. No juu, eiköhän se siitä... Perjantaina tai lauantaina on tiedossa kaloreita juhlien takia, en tykkää. ):
Heräsin aivan vähän aikaa sitten, alle tunnin sisällä. Oloni oli herätessä melko pirteä, ahdistus oli melko suuri. "Miten mä oon voinut syödä, ku mikäkin possu?" Olet läski. "Mitä ihmettä mä voin tehdä tälle asialle, ettei tää jatku näin?" Et mitään, luovuta. Ahdistus saa mut kaivamaan heti herättyäni vaa'an esille, vaikkei ole edes vaakapäivä. Kun mä otan sitä vaakaa paketista, mä näytän varmasti pieneltä lapselta, joka avaa joululahjaansa. Jännittyneenä. Mä en edes käy vessassa ennen kuin astun vaa'alle. Hmm... "Mitä helvettiä?! Tää ei voi olla näin." Olin laihtunut. Nyt mua vaan pelottaa, että paino nousee, koska oonhan kuitenkin syönyt niin paljon. Pitää tsempata!
Olen kerennyt syömään jugurtin, keittämään itselleni kupin mustaa kahvia ja laittamaan vesipullon kylmään. Tänään pitäisi tehdä cardiota ja siitä suihkuun. Oon kuullut, että treenailujen jälkeen pitäisi syödä puolen tunnin sisällä tai... No, mulla itseasiassa on siitä kuva, joten laitan sen tähän postaukseen. Jos joku osaa, niin kertokaa vain, että pitääkö toi paikkaansa. (: Tein muuten yöllä 20 minuuttia cardiota. En vain kestänyt. Ahdistus oli liian suuri. Morkkis sitäkin suurempi.
Nyt sitten tsempataan täpönä! ♥ Pakko onnistua! Pakkopakkopakko...
Syksyn YO-kirjoitusten pisteet sai sittenkin hakea jo tänään. Juoksen hakemaan niitä innoissani ja peloissani. Saan tulokset. Yllätyn positiivisesti. No, pärjäsin näin hyvin, ehkä saan syödä pari piparia. Muutaman? Ehkä vielä pari lisää? Tusina lisää? Ahmimiseksi meni. Turhaan luotin itseeni. En oo pitkään aikaan ahminut. Liikaa syönyt, kyllä juu, mutta ahminut en. Kotona vielä joulutorttuja poskeen ja morkkis on sen mukainen. Mikä muhun on mennyt? Vielä lounas/illallinen päälle.
Joku ääni mun pään sisällä käskee syömään vielä lisää. Taistelin jo kaupassa sitä vastaan. Onnistuin. En ostanut sipsejä. Hyvä, sillä se oli mun pahin vihollinen ahmimisaikoina. Nyt taistelen sitä vastaan taas, etten söisi suklaata. Mä tiedän, että se toinen, kohtuuden ääni, joka huutaa "Älä syö, se ei oo itseinhon arvoista!", on oikeassa. En liikkunut tänään, eli huomenna cardiota ja lihaskuntoa.
Mihin mun positiivinen energia on kadonnut? Tarviin sitä. Nyt!
En varmasti syö! En saa! En ansaitse sitä. Oon liian läski syömään. Mä en etene mihinkään, jos tää jatkuu samaa rataa. En saa syödä! Tänään hillitsen itseni. Syön vasta illalla. Tää viikko on mennyt liian huonosti. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona kalorit heitti 500-800 paikkeilla. En jaksa muistella tarkkoja summia nyt. Mutta eilen. Ei vittu. Eilen tuli syötyä ihan liikaa. Aamupalaksi kaksi kevyttä jugurttia, ei siinä mitään, ihan ok. Myönnän, että hiukan ahdisti. Koulussa söin ruokaa, mitä siis en nykyään enää harrasta. Siitä vasta ahdistus alkoi ja ajattelin, ettei illalla enää mitään tai sitten vain vähän. Mutta eikös käynytkin niin, että vedin tyytyväisin mielin kolme minitortillaa. Meinasin jopa ottaa lisää! Hyvä, etten erehtynyt. Morkkis, ahdistus, masennus ja pieni paniikki iski heti. Sen jälkeen en enää syönyt mitään.
Mulla on tää viikko alkanut hyvin, mutta jatkunut siten, että taas se outo "masennusvaihe" iski. Sen on niin vaikeeta olla tekemättä mitään itselleen. Yritän järkeillä ja melkein onnistunkin siinä. Ei raapiminen nyt niin paha asia ole. Ei ne jäljetkään jää kuin maksimissaan viikoksi siihen. Kaikki hyvin. Kunpa vain osaisin järkeillä ruuankin suhteen samoin. En kuitenkaan osaa enää. Yks syy siihen on se, että mun vatsa ei toiminut yhtään silloin, kun söin vähän. Nyt se toimii hiukan paremmin. En ole tällä viikolla vielä suorittanut yhtään niitä liikuntajuttuja, joita pitäisi. Onneks on vielä kolme päivää aikaa. Tänään cardiota tai lihaskuntoa.
Pian (viimeistään ensviikolla kai?) pitäisi muuten saada syksyn YO-tulokset. Mä oon niin huono, että saan varmaan jonkun C:n tai B:n molemmista aineista. Mä haluan L:n tai E:n edes jostakin! Noilla on suuret odotukset musta. Ne joutuu pettymään niin pahasti...
Todellakin. Ei yhtään inspiraatiota kirjoittaa. Sen sijaan jaksan tehdä tätä ja panostaa tähän. Päivittelen tosi pikaisesti ja lyhyesti vain. Syömiset on mennyt hyvin ja oon liikkunut niin kuin olin suunnitellut. Miksi ihmeessä paino tippui vain 200g? Pettymys. Vai onkohan sillä jotain tekemistä menkkojen kanssa? Turvotusta tai muuta? En tiedä, en ole ikinä kiinnittänyt huomiota siihen, miten paino vaihtelee kuukautiskierron aikana. :'-D Jos joku osaa siitä sanoa jotain, niin kommentoikaa! (: Itse olen niin tyhmä...
Joo, ylihän se meni eilen siitä 350 kalorista. Ei se mitään, koska oon tyytyväinen. Tänäänkin meni periaatteessa yli. Rupeen varmaan taas syömään arkisin (su, ma, ti, ke, to) periaatteella, että alle 800 kcal on ok, alle 600 kcal on hyvä ja 400 kcal tai alle on tositositosi hyvä. Tottakai tällanen pullasorsa, sokerihiiri syö viikonloppuna (pe & la) enemmän. Tiedän, että mun logiikka arkipäivien ja viikonlopun määrittelyssä on vähän outo. :D Tänään muuten tein 20 minuuttia cardiota! Tällä viikolla vielä vähintään 20 min. cardiota ja jotain lihaskuntoa.
Maanantai: 498 kcal.
Tiistai: 487 kcal.
Vaikkei syömiset menny alle 400 kcal, vaan alle 500 kcal just ja just, oon tyytyväinen. Ehkä se vain on helpottavaa nähdä nelosella alkava luku pitkästä aikaa. Ei ole niin läski olo. Tää on hyvä olo. Tai no, ihana tunne. Jotenkin kevyempi. Liikunnat tietty lisää tyytyväisyyttä. (:
En keksi mitään kirjoitettavaa. En osaa muotoilla sanoja. Pyyhin pois äsken pitkän pätkän tekstiä siitä, miten en tunne mitään tällä hetkellä. En jaksa angstata, vaikken sitä ehkä itse koe angstaukseksi. Lähinnä ehkä pohdiskeluksi. :D Tää vaan on niin hämmentävää. En ole masentunut (niinkuin yleensä koen olevani), enkä "onnellinen". Olen vain. Olen, enkä tunne mitään. Hymy, nauru, itku. Ei mikään niistä ole epäaitoa, mutta mun mieliala tällä hetkellä on vain tyhjä. Olen, mutta ihan kuin en olisi kuitenkaan. Sekavaa. En oo ikinä osannut pukea ajatuksia sanoiksi.
Tää viikko tulee jatkumaan hyvin! En syö liikaa ja liikun vähintään niin kuin mun pitää. (:
Eilen söin 629 kcal ja tein 20 minuuttia cardiota. Mun pitäis tänään syödä joku 350 kaloria, mutta vähän tuntuu, että syön lähemmäs 400. Mä yritän kuitenkin syödä mahdollisimman vähän. Huomenna mun pitäis tehä cardiota, mutta en ole vielä varma, että riittääkö aika. Toivottavasti.
Kävin vaa'alla aamulla ja multa oli lähtenyt 1,8 kiloa. Jes! Paino on jo yli kuukauden junnaillut melkeinpä samassa (koska oon ahminut niin paljon). Ehkä kohta jo voisi vihdoin virallisesti tulla -15kg. Oon oottanut sitä tosi kauan. Kyllä mä tähän pystyn, tällä viikolla panostan ihan täpönä. ♥
Ainiin joo... Tuli viikonloppuna syötyä suklaata, vaikka piti olla herkkulakossa. ): No ainakin se oli tummaa suklaata, enkä ahminut sitä. Musta vähän tuntuu, että tää mun herkkulakko ei onnistu. Jos mulla on yksi herkku, jota saan syödä, eikai se niin paha ole? Tumma suklaa on ihanaa. :-D fatfatfat
PS. Toi kuva on niin mua! :D Hyvää viikon alkua kaikille! (:
Eilen söin 1384 kcal. Hyi hyi, ei siitä sen enempää. Tänään max 1000 kcal. Tein eilen muuten 30 minuuttia cardiota, kun rupes ahistamaan. Kaikilla muilla on paljon parempi itsekuri, kukaan muu ei ahmi tai syö liikaa, eikä kukaan muu ole yhtä laiska kuin minä. Tänään oon tehnyt jotain pientä lihaskuntoa ja tehnyt thinspo/laihdutusvihkooni "treenisuunnitelman". Oon suunnitellut jo viidelle kuukaudelle alustavasti jotakin. (: Tässä kuussa oli siis kaksi kertaa cardiota viikossa, molempina kertoina vähintään 20 minuutin ajan. Lisäks ajattelin tehdä jonkinmoista lihaskuntoa vähintään kerran viikossa. Joka kuussa liikuntamäärä lisääntyy, ainakin periaattessa...
Mun aamupala oli liian runsas, mutta ei se mitään. Ainakin se oli terveellinen! Omasta mielestäni siis... :D Siitä tuli kaloreita semmoset 322. Tosi paljon, mutta se ajatus terveellisyydestä helpottaa paljon. Oon myös juonut pienen kupin mustaa kahvia ja melkein litran vettä. Tänään syön vielä lounaan/välipalan ja iltapalan. Mä haluaisin tehdä vielä lisää lihaskuntoa, mutta saa nähdä jaksanko ja riittääkö aika.
Otsikkoon viitaten haluan sanoa, että mulla on kuudet tavoitefarkut tai housut, miten vain. Neljään ensimmäiseen mahdun jo! Kahdet niistä, joihin mahdun, on vielä melko tiukat, mutta kolmia niistä voin kuitenkin jo käyttää. Sekavaa, heh. Yllätyin tosi paljon, kun huomasin mahtuvani niihin neljänsiin (kyllä, olen laittanut ne järjestykseen). Mä nimittäin käytin niitä viimeksi lukion ensimmäisen vuoden syksyllä. Toi motivoi mua tosi paljon. Hyvä, että kokeilin! Nyt ainakin tiedän pystyväni tähän. (:
En oikeen tiiä, onko mun syömiset menneet hyvin vai huonosti. Toisaalta hyvin, koska yleensä mun ahmimisputki kestää pidempään ja se jää päälle helposti. Lisäks mun on tehnyt mieli ahmia tosi paljon, mutta oon hillinnyt itseni. (: Toisaalta oon syönyt liikaa kaloreita, ihan liikaa. En tiedä, mitä ajatella. Koulussa on ollut helpompi keskittyä, kun on syönyt enemmän. Viikonloppuisin saan syödä enemmän.
Maanantai: 600 kcal.
Tiistai: 647 kcal.
Keskiviikko: 642 kcal.
Torstai: 737 kcal. aijai
Mä kokeilen maanantaina mun "taktiikkaa" toisinpäin. Maanantaina max 350 kcal, seuraavana päivänä 100 kcal enemmän maksimissaan jne. Musta tuntuu, että toi vois olla mun kannalta parempi, koska mun on maanantaina helpointa syödä vähiten (lyhyt koulupäivä jne.) ja on ihanaa, kun kalorimäärä suurenee. Läskiläsöpossu. :D Mun pitäis nyt marraskuun aikana tehdä cardiota vähintään 2 kertaa viikossa vähintään 20 minuutin ajan. Huomenna ja ylihuomenna siis tämän viikon osalta. Mun piti keskiviikkona tehdä toinen osa, mutta ei jäänytkään aikaa, kappas vain. Joka kuussa lisään tota liikunnan määrää vähän.
Mulla on välillä tosi sekava olo. Joskus voin henkisesti tosi hyvin ja joskus taas todellakaan en. Mulla on hämmentynyt olo. Ei mulla mikään voi olla, koska mulla on hyviä päiviä. Toisaalta silloin, kun mulla on henkisesti tosi paska olo ja ahdistaa, musta taas tuntuu, että mulla oikeesti olis joku. Mä kaipaan terää, sen hyväilevää ja helpottavaa kosketusta. Välillä mä raavin itseäni, mutten pitkään aikaan ole tehnyt syvempiä jälkiä. Silti haluaisin välillä ottaa ne sakset ja helpottaa oloani. Sen jälkeen tunnen vain häpeää. Häpeää, koska tiedän suurimman osan tuntemistani ihmisistä ajattelevan tekoani säälittäväksi huomion kerjäämiseksi ja typeräksi. Jos siis tetäisivät siitä that is.
Psykan tunnilla puhutaan mielenterveydestä. Siellä sanotaan, että yksi tavoista määritellä mielenterveysongelma on pohtia, onko yksilö itselleen tai muille vahingollinen/vaarallinen. Oonko mä? Enkö mä oo? En mä ole. Mä olen normaali. Pysyn hiljaa, enkä pahoita muiden mieltä. Pidän tekohymyä yllä. Ei kukaan uskoisi, että mä saisin jotain outoa nautintoa ja helpotuksen tunnetta pienestä kivusta. Oon säälittävä.
