mä haluan tuntea

Joo, ylihän se meni eilen siitä 350 kalorista. Ei se mitään, koska oon tyytyväinen. Tänäänkin meni periaatteessa yli. Rupeen varmaan taas syömään arkisin (su, ma, ti, ke, to) periaatteella, että alle 800 kcal on ok, alle 600 kcal on hyvä ja 400 kcal tai alle on tositositosi hyvä. Tottakai tällanen pullasorsa, sokerihiiri syö viikonloppuna (pe & la) enemmän. Tiedän, että mun logiikka arkipäivien ja viikonlopun määrittelyssä on vähän outo. :D Tänään muuten tein 20 minuuttia cardiota! Tällä viikolla vielä vähintään 20 min. cardiota ja jotain lihaskuntoa.

Maanantai: 498 kcal.
Tiistai: 487 kcal.

Vaikkei syömiset menny alle 400 kcal, vaan alle 500 kcal just ja just, oon tyytyväinen. Ehkä se vain on helpottavaa nähdä nelosella alkava luku pitkästä aikaa. Ei ole niin läski olo. Tää on hyvä olo. Tai no, ihana tunne. Jotenkin kevyempi. Liikunnat tietty lisää tyytyväisyyttä. (:
 

En keksi mitään kirjoitettavaa. En osaa muotoilla sanoja. Pyyhin pois äsken pitkän pätkän tekstiä siitä, miten en tunne mitään tällä hetkellä. En jaksa angstata, vaikken sitä ehkä itse koe angstaukseksi. Lähinnä ehkä pohdiskeluksi. :D Tää vaan on niin hämmentävää. En ole masentunut (niinkuin yleensä koen olevani), enkä "onnellinen". Olen vain. Olen, enkä tunne mitään. Hymy, nauru, itku. Ei mikään niistä ole epäaitoa, mutta mun mieliala tällä hetkellä on vain tyhjä. Olen, mutta ihan kuin en olisi kuitenkaan. Sekavaa. En oo ikinä osannut pukea ajatuksia sanoiksi.

Tää viikko tulee jatkumaan hyvin! En syö liikaa ja liikun vähintään niin kuin mun pitää. (: