Tän viikon oon syönyt (omasta mielestäni) tosi hyvin! Ei mun ees sinänsä tee mieli ruokaa muulloin kun on nälkä. No, pakko myöntää kuitenkin, että kerran tai pari on tullut tosi pahaa ahmimisfiilistä. Mutta voitin ne ja tässä ollaan. Tyytyväisenä. Mä pystyn tähän, ja jos mä pystyn tähän, niin kuka vaan pystyy tähän! En kuitenkaan haluais kannustaa millään tavalla syömään epäterveellisen vähän, mutta luotan siihen, että muut osaisivat olla viisaita.
Maanantai: 300kcal.
Tiistai: 440 kcal.
Keskiviikko: 360 kcal.
Torstai: 310 kcal.
Tänään saan syödä enemmän. En oo kuitenkaan vielä syönyt. Ajattelin juoda pari lonkeroa tänään, joka vie noin puolet tän päivän maksimi kalorimäärästä. Tarkoituksena siis max 1500 kcal. Eli se olis semmonen pikku boostaus ja samalla ehkä myös palkkio, kun oon ollut niin "kiltisti". En muuten jois noita lonkeroita, mutta kun mulla on "hyvä" syy. En viitsi kertoa siitä blogiini. Siihen liittyy kuitenkin poikaystävä.
:--D
Tästä viikosta haluan vielä sanoa, että on ahdistanut yllättävän monta kertaa. Tai siis, harvoin mua ahdistaa niin rankasti ja niin "usein" (peräkkäisinä päivinä). Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ahdisti kauheasti. Tiistaina se oli niin paha, että sorruin vähän kaivertamaan ihoani. Anteeksi. On varmaan väärin, kun sanon, että se tuntui helpottavalta ja hyvältä? Kieroa, mutta ne, jotka tietävät tunteen, ymmärtävät. Keskiviikkona en siihen enää sortunut, mutta itkua on inhottava pidätellä...
Chisun "Sabotage" on muuten ihana biisi ja sen sanat mä ymmärrän todella hyvin. Tietysti se, miten ne itse ymmärtää on yksilöllistä.