takaisin arkeen

Tän muutaman päivän ajan mä oon saanut nauttia. Unohtaa kaiken. Mä olin onnellinen. Mä en pelännyt. Mä söin liikaa ja tein asioita, jotka ei ole minua. Ekan kerran maistoin alkoholia. Poikaystäväni kanssa. Juotiin yks siideri puoliksi. Se oli pahaa ja ei tuntunut missään. Seuraavana päivänä join (en ihan yksin, hänkin maistoi vähän niistä) kaksi siideriä ja lonkeron. Ei tuntunut missään. Maku vain oli helvetin paha. Mua ei kaduta, koska mä en enää pelkää. Ennen mua ahisti alkoholi yms. aivan suunnattomasti. Mä kulutin aikaa itkien yksin, kun muut dokaili joka viikonloppu. Nyt mua ei pelota, mutta ei myöskään kiinnosta. Se oli kiva kokeilla oman poikaystävän kanssa, koska se oli turvallista. Silti se oli myös uutta ja "jännittävää".

Mua ei oo stressannut tai ahistanut juurikaan tän muutaman päivän aikana. Onko se vain sattumaa, että porukat on ollut poissa ja mulla on ollut hyvä olla? En usko. Tää on ollut uskomattoman vapauttavaa olla ilman stressiä ja huolta. Mulla on ollut hyvä olla minuna itsenä. Välillä on tullut alemmuuskompleksi, mutta se tulee mulla aina. Onko se väärin, että mä tunnen näin? Kerrankin oon iloinen, eikä mun tarvitse hävetä itseäni. Se on ollut uskomattoman vapauttavaa. Mutta mä tiedän, että ne palaa tänään. Ahdistus alkaa hiipiä, mä tunnen sen. Mä alan taas haukkua ja moittia itseäni kaikesta, kun ne on tulossa takaisin.

Mun pitäis taas oppia syömään "normaalisti". Tän päivän tavote on max 800 kcal. Mä totuttelen tähän uudestaan. Mä olin iloisempi, kun mä söin vähemmän. Mä olin tyytyväinen silloinkin. Kaikkea ei voi saada, mutta mä haluan sen tyytyväisyyden tunteen takasin, vaikka noi olisikin täällä.

i felt all flushed with fever

Oon tänään syönyt kaks rahkaa, muutaman tomaatin, keittoa ja purkkaa. Yhteensä siis n. 350 kcal. Oon tyytyväinen kai. Join pitkästä aikaa taas vettä. En tajua, miten sen juonti "unohtuu". Pitää kai parantaa tavat. Jään yksin kotiin pariks päiväks, eli luultavasti syön taas enemmän. Sen jälkeen ryhdistäydyn taas. Mä tiiän, että mä pystyn siihen. Mä näytän niille kaikille, jotka jätti mut yksin. Musta tulee vittu täydellinen!

Mikä siinä on, kun eräs henkilö, joka joskus oli mun paras kaveri, saa mut haluamaan itseni tappamista? Oikeastaan niitä henkilöitä on muutamakin. Miksi? Onko se väärin? Mua sattuu. Mä oon syrjäytyny niistä, ja se ei ole mun syy. Ne on unohtanut mut. Ne ei jaksa edes yrittää pitää yhteyttä. Mä vielä jaksoin... joskus. Ne ei hyväksy mua. Mä oon erilainen. Miks kaikkien muka pitäis olla samanlaisia? Me ollaan eri maailmoista. Me nähdään asiat eritavoin. Kun mä katon kuvia niistä yhdessä, pitämässä hauskaa, mua sattuu. Sillon mä haluan kuolla. Sitäkö on "kaveruus"? Jos se on sitä, mä en taidakaan haluta ystävyyttä. 

katseellasi häpäise

Eilen söin paljon. Ei siitä sen enempää. Tänään vähemmän. Mä pystyn tähän.

quickie

Söin eilen vain sen 440 kcal, kuten suunnittelin. (: Tänään syön, miten sattuu, ja huomenna tavoite olisi max 700 kcal. Ihanteellinen lukumäärä olisi kuitenkin pienempi, tietenkin. No sen näkee sitten!
Laitoin tähän postaukseen enemmän kuvia, kun en tehnyt pitempää. Mulla ei oikeen oo mitään asiaakaan. En jaksanut kuitenkaan enempää ettiä kuvia. :-) Laiska?

loving the feeling of control

Mun juhannus menee dataillessa. En oo ikinä kyseisestä juhlasta välittänytkään. Mutta nyt kun mulla on tylsää, niin ajattelinpa päivitellä. Mulla on ihan kamala nälkä, ja en oo syönyt kauheasti. Sen takia mulla on maha kipeenä.
Huomenna saan syödä, miten haluan. Pelottaa vain, että ahdistus iskee, vaikka oon antanut luvan, ja että se binge mode jää päälle. No sunnuntaina vähemmän.

Oon syönyt tomaattia ja purkkaa. Se tekee about 75 kcal. Laskin purkat mukaan, koska söin niitä oikeesti tosi paljon. No parempi se on purkkaa mussuttaa, kuin että söisi jotakin kalorisempaa, vai? Ajattelin vielä tänään ainakin syödä keittoa. Oon myös ostanut mandariinilohkoja. Eli nekin luultavasti menee alas. Tän päivän syömiset kokonaisuudessaan tulis tekemään pyöristettynä 440 kcal. Oikeestaan voin pitkästä aikaa olla tyytyväinen. (:

Ton kuvan tytön vartalo, me gusta. ♥

craving is only a feeling

Oon pettyny. Söin eilen ihan hirveesti, tai ainaki siltä musta tuntuu. Söin taas purkkaa, keittoa ja ruisleipää. Ja mä söin sitä jätskiä. Oisin voinu antaa sen anteeks, jos en olis syönyt leipää... Mutta ei. No joka tapauksessa eilisen syöty määrä: n. 850 kcal. Multa kysyttiin eilen haluunko mä pizzaa ja sanoin, etten halua. Se on jonkinlainen voitto.

Tänään mä syön max 600 kcal. En saa ylittää sitä. Ihanteellinen määrä olis kuitenkin enintään 450 kcal, mutta oon melko varma, että ylitän ton. Huomenna saan syödä. Vaikka eikö juhannusta vietetä tänäänä? No en vietä edes juhannusta, vihaan sitä. Huomisen syödyt kalorit annan anteeksi. Sunnuntaina syön taas vähemmän. Kcal -määrä riippuu ihan siitä, paljonko syön tänään.

hungerhurtsbutstarvingworks

Eilen söin keittoa, ruisleipää (+ margariini, juusto), mansikoita ja purkkaa. Purkassa ei kyllä aivan älyttömästi noita kaloreita ole, mutta kuitenkin. Syömiset eilen siis noin 800 kcal. Joko hiukan alle, joko hiukan päälle. Meinasin taas ahmia, mutta empäs ahminutkaan! :-D

Vähän pelottaa, miten tän päivän syömiset menee... Mummu tulee meille illalla kahville ja täällä on jäätelöä. Noi kattoo vähän vinoon, jos sanon, etten ota. Jos otan, niin otan vähän, enkä syö tänään muuta. Siinä jätskissä on ehkä n. 210 kcal / 100g. En voi pilata tätä ja syödä!

i want to be the girl i was

Eilisen syömiset meni taas hyvin. Söin vasta 19 jälkeen. Söin siis keittoa, raejuustoa ja tomaattia. Oon syönyt myös purkkaa ja juonut Pepsi maxia, Coca-Cola zeroa ja helvetin vähän vettä. Eli kalorit hipoi 500. Taas kerran oon melko tyytyväinen, mutta taas kerran meinasin sortua ahmimaan. Poikaystäväni takia. Hän olisi ostanut kaikkea hyvää, mutta sanoin suoraan "älä osta, mä en saa ahmia, jos ostat niin sorrun kuitenki".

Viikonloppuna saan syödä vähän enemmän, ja sillä tarkoitan sitä, etten aio laskea kaloreita. Saan syödä herkkuja, mitä tahansa. Vain yhtenä päivänä! Toivottavasti osaan varoa, ettei se "jää päälle" ja jatku sitten...
Mä oon ensi viikolla luultavasti muutaman päivän yksin kotona, ja mua pelottaa, että mä ahmin taas. Mun on vaan pakko pystyä siihen, mä en saa ahmia! Mä voisin tehdä itselleni jonkun hedelmä -lautasen. Siinä on jotain hyvää, ja ehkä se estää mua ahmimasta. (:

Oon muuten miettinyt, että uskallanko käydä vaa'alla. En tiedä. Mä en nimittäin halua, että mulle käy se, mitä viime kesänä. Uskallanko tehdä sen, vaikka tiedän, että lukema on ainakin 10kg suurempi kuin viime vuonna? Joo, en todellakaan suosittele ahmimaan. Ahdistukseen ja stressiin pitää löytää parempi helpotuskeino. Toisaalta pelkään, että masennun ja ahdistun ja se johtaisi taas ahmimiseen. Toisaalta voisin tarkkailla painoani, miten se laskee, kun ei ahmi tai syö paljoa. No ehkä joskus sitten...

day 1: success

Eilisen syömiset meni tosi hyvin! (-: Oon tyytyväinen jopa kcal -lukemaan, vaikka tarkoitukseni olikin päästä eroon ahmimisesta. Söin ensimmäisen kerran vasta 18:00 maissa, olis voinut syödä ees aamupalan, mutta ei. Eli eilen söin vajaa 200g patonkia ja vajaa 500g tomaattia. Sitten söin vielä purkkaa ja join vettä ja Pepsi maxia. Eli pyöristettynä noi kalorit olis about 600 kcal! Pyöristin tietenkin ylöspäin... :D Tuntuu jotenkin oudon pieneltä toi määrä, varsinki kun söin tota patonkia.

Meinasin kyllä eilen sortua ahmimaan. Taas rupes ihan hirveesti ahistamaan tiettyjen henkilöiden takia. Mutta oon päättänyt, että en ahmi koko loppu lomana, enkä siis saa ahmia! Kyllä mä vielä pääsen eroon tästä, pakko päästä.

Pystyn muuten taas kommentoimaan omaan blogiini, onneksi. Mutta tällä kertaa tää blogger taas kusee jotain, ja väittää etten lue yhtäkään blogia. Eli en pääse lukemaan muiden blogeja. Ärsyttävää, koska muiden blogit motivoi ja inspiroi mua tosi paljon. (: No onneks mulla on tossa sidebarissa (eiku mikä se on? =D) joitain blogeja. ♥

Pitäkää ihmiset tosi hyvä päivä! (:

let it rip now, let it go now

Mä oon kyllästynyt siihen ahmimisen aiheuttamaan ahdistukseen yms. paskaan. Mä aion olla ahmimatta kesäloman loppuun asti! Mun on taas pakko yrittää päästä tästä eroon ennen ku siitä taas tulee samanlaista, mitä se oli vielä vuoden alussa. Mä oon kyllästynyt BEDiin, ja mä haluan vain tasapainottaa mun elämää "syömällä normaalisti". Kerran viikossa saan syödä vähän enemmän. Mä aion merkata syödyt ruuat ja niiden kalorit ylös. Perkele, musta tulee terve! :D

我爱你

Mä rakastan mun poikaystävää. Se on lähes täydellinen. Oikeastaan, se on hiukan ahdistavaa. Minä en ole mitään. Haluaisin olla parempi. Se ansaitsee paremman. Se ei tajuu sitä. Se ei tajuu, kuinka paljon mä sitä rakastan. Se on ainoo, mitä mulla on. Ja niin kauan, kun mulla on, mä en tarvitse ketään. Mä pärjään. Hän on mun perhe ja ystävät. Lähes tuntemattomat käsitteet, ja hänessä yhdistyy ne kaikki.

Mä rakastan sua. ♥

the pure pleasure of boredom

Oon lihonnut. Huomaan sen mun rintsikoista. Viime kuussa vielä iloitsin siitä, että oon laihtunut. Nää tuntui silloin vähän löysemmiltä. Nyt tuntuu taas hiukan tiukemmalta. Kannattaa ahmia, sen siitä saa. Rehellisesti sanoen, vaikka mua ahdistaa tää, mua ei silti kiinnosta lihominen ollenkaan. Lähinnä kaikki tuntuu nykyään samantekevältä, mikään ei kiinnosta. Haluaisin vain olla. Edes raapiminen ei vie tätä tunnetta pois.
Toi kuva on aika sopiva tähän mun tuntemukseen...

Voisin ehkä ruveta pitää kirjaa tänne syömisistäni vaikka maanantaista lähtien. Ehkä mä sitten osaisin helpommin sanoa, mikä laukaisee tän mun ahmimisen. Okei, tiedän, että ahmin aina ahdistuneena/masentuneena, mutta jos se olisikin jotain, joka on mahdollista estää? Sitäpaitsi, ehkä syön vähemmän, kun tiedän, että ne pitää kirjata "julkisesti" ylös.

Tein muuten väliaikasen headerin (olikohan edes oikea termi?). Sen kanssa pitäis nyt sit pärjätä, kunnes jaksan väsätä ehkä joskus uuden.

should not eat

Mä oon syönyt 3 fanipalaa. Yhdessä palassa pussin mukaan on 43 kcal. Mä pyöristän ne siis 150 kcal. Mulla on nälkä. Mä haluan takasin itsehillinnän. Noita jalkoja ei saa ahmimalla.

i love waking up early; i have a life to live... or do i?

Tää ahdistus jatkuu. En ymmärä, mistä se johtuu. Mä epäonnistun jatkuvasti, ja ahmin. Se kyllä johtuu vain siitä, että olen syntynyt epäonnistumaan.

Mun pitäisi lukea syksyn ylppäreihin. Olen lukenut tasan kaksi lausetta, that's it.

Mun pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni. Mä tiiän, että mä pystyn siihen (okei, joo ehkä en tohon lukemiseen, mutta...). Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa nyt. Jotenkin ehkä jopa sanoinkuvailematon olo. Ärsyttävää, kun ei keksi sopivaa sanaa.

Mun mielialakin vaihtelee taas mukavasti. En tiedä miksi. Saatan olla todella iloinen ja energinen, ja yhtäykkiä masennun täysin ja yritän olla itkemättä. Mussa on joku vika.

Mä haluaisin painaa jollain terävällä ihooni. Hetken helpotus. Mä en tee sitä. Mä en halua, että mun poikaystävä pettyy muhun taas.

¿quién?

Mä en enää tiedä, kuka mä olen. Mä kaipaan sitä onnellista minää. Kaunis ja iloinen.
 Kaipaan! Kaipaan! Kaipaan! Mut tunnettiin ilopillerinä. Aina hymyili, aina nauroi.
Nyt mulla on tekohymy, ja se sattuu. Mä en vaan voi näyttää muille mun pahaa oloani. Mä en vaan voi. Mikä mussa muuttui? Haluan tietää.
Kukaan ei uskoisi, kuinka surullinen mä olen, masentunut mä olen, ahdistunut mä olen. Mä en enää uskalla, enkä voi avautua mun poikaystävälle. Mä en voi tehä sitä sille. Mä en voi sanoa, että en enää tiedä jaksanko olla, vai haluanko lakata olemasta. Mä en halua satuttaa sitä, mä rakastan sitä. Aarre. 
Mä haluaisin haluta elää. Joku vetää mua puoleen jossain muualla. Ehkä näin on hyvä. Ehkä mun vaan kuuluu elää näin. Surullinen ja säälittävä elämä on varmasti se mun tarina, enkä mä ole sitä kirjoittanut...

i keep fooling myself

Mä epäonnistuin. Mä en alottanut tota skinny girliä sittenkään. Mä oon syönyt taas liikaa. Mä luulin jo päässeeni sen pahimman ohi, mutta nähtävästi BED elää mussa yhä. Mä muistan, kun joskus olin vielä kaunis, laiha ja pro ana. Mitä vittua mulle kävi?

Mä tiiän, että multa löytyy sitä tahdonvoimaa, jota tähän tarvitsee. Mun on kai vaan taas "alotettava alusta", hitaasti. Miksi mä syön, kun mä ahdistun? Miksen vois vaikka vaan mennä lenkille tms?

Mua on tällä viikolla ahdistanut omituisen paljon. Mä en tiiä oikeen, mistä se johtuu. Ne itsetuhoiset ajatukset tulee mun mieleen. Tunkeutuu mun sieluun. Mikä itsemurhassa muka olisi hyvää? Mä yritän ajatella loogisesti, mutta kun se paha olo pääsee valloilleen se ei olekaan niin helppoa. Mitä mulle kävi? Mä olin joskus onnellinen, iloinen. Tää vaan "pahenee" koko ajan. Mitäköhän musta jää jäljelle?

Mä lupaan, että mä joskus taas hallitsen itseäni täydellisesti.

making my life better!

Hehe, heti uus postaus. Mutta ajattelin, että aloittaisin tällasen:



Muutan sen omaksi versioksi siten, että todellakin lasken hedelmistä ja kasviksista (yms.) noi kalorit. En kuitenkaan pyöristä niitä samalla tavalla, kuten ennen (esim. banaanin saatoin pyöristää jopa 150 kcal). Ja toi cardio mulla menis siten, että 3 x viikossa n. 20 min. Toinen vaihtoehto sille on suht pitkät aamu- tai iltalenkit.

Mä vielä keksin tohon varmaan muitakin yksityiskohtaisempia juttuja. (:

summer be gone

Tällä viikolla mun syömiset on mennyt päin vittua. Ahmin koko viime viikonlopun ja tänki viikon. Ainoo hyvin mennyt päivä oli tiistai, jolloin söin about 600 kcal. Se on mun ainoa ylpeyden aihe tällä viikolla.

Syömisten takia on ollut kauheet ahdistukset, mutta muuten mulla on ollut ihmeen hyvä fiilis. Ja se on sinänsä ärsyttävää, koska sillon mä yleensä just syön enemmän. Mä vihaan sitä hällä väliä -tunnetta. Mä vihaan sitä, että mulla on nyt kauhea nälkä. Mä vihaan sitä, että on tylsää. Se saa mut ajattelemaan ruokaa.

Mua ahdistaa. Kaikki paikat on täynnä mun epäonnistumisia. Mun sotkunen huone. Mun vitun isot vaatteet. Mun arvosanat, jotka voisivat aina olla parempia. Laiska. Tyhmä. Ruma.

Mä aion taas ottaa tosissaan tän syömis touhun, koska mä tiiän, että mä pystyn siihen. Mä tiiän, että mä voin saada paremman ja terveellisemmän elämän. Mun tarvii vaan (klassisesti...) ottaa itteeni niskasta kiinni. Mä voin joskus saada täydellisen kontrollin ja tahdonvoiman. Mä näytän muille, että ne on väärässä. Mä en ole vain laiska epäonnistuja. Ahmiminen ei paranna mitään. Tänä kesänä syön vähemmän ja liikun enemmän.

Positiivinen ja motivoitunut asenne auttaa! Voisin varmaan tehä jonkun itteäni motivoivan postauksen, jossa ois thinspoa. (: Pakko onnistua!

Ja apua, tervetuloa uusille lukijoillekin! (: En oo huomannut, että mulla on näin "paljon" teitä. ♥