Mä rakastan mun poikaystävää. Se on lähes täydellinen. Oikeastaan, se on hiukan ahdistavaa. Minä en ole mitään. Haluaisin olla parempi. Se ansaitsee paremman. Se ei tajuu sitä. Se ei tajuu, kuinka paljon mä sitä rakastan. Se on ainoo, mitä mulla on. Ja niin kauan, kun mulla on, mä en tarvitse ketään. Mä pärjään. Hän on mun perhe ja ystävät. Lähes tuntemattomat käsitteet, ja hänessä yhdistyy ne kaikki.
Mä rakastan sua. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti