Mä en enää tiedä, kuka mä olen. Mä kaipaan sitä onnellista minää. Kaunis ja iloinen.
Kaipaan! Kaipaan! Kaipaan! Mut tunnettiin ilopillerinä. Aina hymyili, aina nauroi.
Nyt mulla on tekohymy, ja se sattuu. Mä en vaan voi näyttää muille mun pahaa oloani. Mä en vaan voi. Mikä mussa muuttui? Haluan tietää.
Kukaan ei uskoisi, kuinka surullinen mä olen, masentunut mä olen, ahdistunut mä olen. Mä en enää uskalla, enkä voi avautua mun poikaystävälle. Mä en voi tehä sitä sille. Mä en voi sanoa, että en enää tiedä jaksanko olla, vai haluanko lakata olemasta. Mä en halua satuttaa sitä, mä rakastan sitä. Aarre.
Mä haluaisin haluta elää. Joku vetää mua puoleen jossain muualla. Ehkä näin on hyvä. Ehkä mun vaan kuuluu elää näin. Surullinen ja säälittävä elämä on varmasti se mun tarina, enkä mä ole sitä kirjoittanut...
Kaipaan! Kaipaan! Kaipaan! Mut tunnettiin ilopillerinä. Aina hymyili, aina nauroi.
Nyt mulla on tekohymy, ja se sattuu. Mä en vaan voi näyttää muille mun pahaa oloani. Mä en vaan voi. Mikä mussa muuttui? Haluan tietää.
Kukaan ei uskoisi, kuinka surullinen mä olen, masentunut mä olen, ahdistunut mä olen. Mä en enää uskalla, enkä voi avautua mun poikaystävälle. Mä en voi tehä sitä sille. Mä en voi sanoa, että en enää tiedä jaksanko olla, vai haluanko lakata olemasta. Mä en halua satuttaa sitä, mä rakastan sitä. Aarre.
Mä haluaisin haluta elää. Joku vetää mua puoleen jossain muualla. Ehkä näin on hyvä. Ehkä mun vaan kuuluu elää näin. Surullinen ja säälittävä elämä on varmasti se mun tarina, enkä mä ole sitä kirjoittanut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti