i felt all flushed with fever

Oon tänään syönyt kaks rahkaa, muutaman tomaatin, keittoa ja purkkaa. Yhteensä siis n. 350 kcal. Oon tyytyväinen kai. Join pitkästä aikaa taas vettä. En tajua, miten sen juonti "unohtuu". Pitää kai parantaa tavat. Jään yksin kotiin pariks päiväks, eli luultavasti syön taas enemmän. Sen jälkeen ryhdistäydyn taas. Mä tiiän, että mä pystyn siihen. Mä näytän niille kaikille, jotka jätti mut yksin. Musta tulee vittu täydellinen!

Mikä siinä on, kun eräs henkilö, joka joskus oli mun paras kaveri, saa mut haluamaan itseni tappamista? Oikeastaan niitä henkilöitä on muutamakin. Miksi? Onko se väärin? Mua sattuu. Mä oon syrjäytyny niistä, ja se ei ole mun syy. Ne on unohtanut mut. Ne ei jaksa edes yrittää pitää yhteyttä. Mä vielä jaksoin... joskus. Ne ei hyväksy mua. Mä oon erilainen. Miks kaikkien muka pitäis olla samanlaisia? Me ollaan eri maailmoista. Me nähdään asiat eritavoin. Kun mä katon kuvia niistä yhdessä, pitämässä hauskaa, mua sattuu. Sillon mä haluan kuolla. Sitäkö on "kaveruus"? Jos se on sitä, mä en taidakaan haluta ystävyyttä.