mitä kävi?
Syksyn YO-kirjoitusten pisteet sai sittenkin hakea jo tänään. Juoksen hakemaan niitä innoissani ja peloissani. Saan tulokset. Yllätyn positiivisesti. No, pärjäsin näin hyvin, ehkä saan syödä pari piparia. Muutaman? Ehkä vielä pari lisää? Tusina lisää? Ahmimiseksi meni. Turhaan luotin itseeni. En oo pitkään aikaan ahminut. Liikaa syönyt, kyllä juu, mutta ahminut en. Kotona vielä joulutorttuja poskeen ja morkkis on sen mukainen. Mikä muhun on mennyt? Vielä lounas/illallinen päälle.
Joku ääni mun pään sisällä käskee syömään vielä lisää. Taistelin jo kaupassa sitä vastaan. Onnistuin. En ostanut sipsejä. Hyvä, sillä se oli mun pahin vihollinen ahmimisaikoina. Nyt taistelen sitä vastaan taas, etten söisi suklaata. Mä tiedän, että se toinen, kohtuuden ääni, joka huutaa "Älä syö, se ei oo itseinhon arvoista!", on oikeassa. En liikkunut tänään, eli huomenna cardiota ja lihaskuntoa.
Mihin mun positiivinen energia on kadonnut? Tarviin sitä. Nyt!
2 kommenttia:
Tsemppiä ihan hirveesti! Mulla on tuo sama vaihe menossa; palkitsen itseni ruualla aina kun siihen on joku syy. Toivottavasti menee ohi tää typerä vaihe.
Mutta niin, tsemppiä älyttömästi!:)
kiitos, ja tsemppejä sinnekin! (: Mä itse en koe, että tossa palkitsemisessa ois mitään vikaa, JOS osaa pysytellä kohtuudessa. Itelläni se on nykyään vaan johtanut ahmimiseen :/
Lähetä kommentti