Mua on ahistanut ihan hirveesti. Välillä on maailmanvallottaja -olo, ja sitten taas oon itsemurhan partaalla. Mikä vittu mua vaivaa? Miks mä en voi olla normaali? Mä en jaksa enää tätä mielialojen vaihtelua. Mä oon jossain vaiheessa "normaali" ja sitten taas herään omaan paskuuteeni. En osaa mitään, en oo missään hyvä ja mä oon ruma, lihava, eikä mulla oo kavereita.
Mä lopetin ne kaloreiden laskemiset. Mä huomasin, että se sai mun mielialan nousemaan. Mut sit kans mua ahistaa, koska en tiiä paljon oon syöny. Kumpa tää päivä menis nopeesti ohi...
Havahduin lukijamäärään ja piristyin, kiitos. ♥
2 kommenttia:
Joskus se auttaa, kun jättää kaloreiden laskemisen vaikka ahistaisikii. sillon ei tuu mietittyy liikaa miten paljon kaloreita syö, vaan keskittyy enemmän siihe että mitä syö.
haleja :)
toi on oikeesti kyllä niin totta (: pääasia, ettei syö epäterveellisesti tai ahmi jne.
kiitos, sinne kanssa! ♥
Lähetä kommentti