Voisinpa mä olla aina onnellinen. Tää on tosi ärsyttävää. Pää sekoo, kun ei tiiä oonko ilonen ja onnellinen vai ahdistunut ja masentunut. Mä nyt yritän nauttia tästä olosta, vaikka se on kuitenki melko vaikeeta. Kumpa mä oppisin tuntee itteni. Haluun tietää, kuka mä oikeesti olen. Tunnen itteäni paremmin kuin ennen, mut se ei riitä. Mun pitää tietää kaikki, jotta pääsen tästä ahdistuksesta eroon.
Mun syömiset on menny aikalailla päin vittuja ja syynä on keksit. Täytyy varmaan taas laittaa ne "Älä syö -listalle", kun ei kerta osaa syödä kohtuudella. Kumpa mä oppisin olemaan ahmimatta.
Mulla on kai huomenna tai ylihuomenna liikkaa, ja mua ärsyttää. Kaikki meiän koulussa on laihoja ja/tai muuten kauniita. Mun on pakko joskus hyväksyy itteni, jotta mä voin kulkee hyvissä mielin ja pää pystyssä niiden "täydellisyyksien" kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti