where is my lost sanctuary?

Mulla on taas ahistava olo. Jotenki tuntuu, että kaikki inhoaa mua. Ei kukaan kehtaa sanoo sitä päin naamaa. Hyvä vaan, kai... Tuntuu, että mun ns. "ystävä" (mikä vitun ystävä, "kaveri" se on!) kattoo mua nenän varttaan pitkin inhoten. Se miettii, miten vitussa minä oon voinu saada niin täydellisen poikaystävän. Ja mua ahistaa myös se, että mun poikaystävä on tälle mun kaverille kauheen kiltti, vaikka se tietää, mitä tää kaveri on mulle tehny/aiheuttanu.
Tää on niin säälittävää! Mikä vittu mua vaivaa? Mistä tää "paha olo" muka tulee?

Se, miltä mä näytän ja millanen oon, on kaikille vitun iso ärsyke. Mä oon monella tapaa huono; sekä ulkonäöltä että luonteelta. Mä en osaa mitään, enkä oo missään hyvä. Mulla ei oo paljoa kavereita, enkä tykkää/halua tutustua uusiin ihmisiin. Mä en vaan voi, enkä osaa luottaa kehenkään. Mä oon ikuisesti yksin.
Mä yritän olla normaali, mutta en mä osaa. Mä haluisin ahmii itteni kuoliaaks tällä hetkellä. Kuolla siihen läskiyteen ja itseinhoon. Miks mä en vaan voi olla massa niinku kaikki muutkin?

Mä haluisin taas tuntee sitä tyhmää pientä ja helpottavaa kipua. Mä haluisin ottaa sakset ja raapia itteäni. Mä haluun olla tässä mun pahassa olossa yksin, vaikka se on ahistavaa. Milloin joku vie mut pois?