Mun poikaystävä on sanonut, että se muistaa mut iloisena. Hymyilevänä ja nauravana. Nyt olen aivan jotain muuta. Mä rakastan sitä, ja sen takia mun pitäis päästää irti. Mä haluan, että se ois onnellinen. Mun kanssa sitä on mahdotonta saavuttaa. Se ansaitsee jonkun paremman.
Tänään oon syönyt koulussa juustosämpylän ja näkkärin. Se tuntuu liialta ja mä haluaisin ahmia. Mulla on nälkä ja sen lisäksi mua ahdistaa. Tänään syön vielä jotain, en kuitenkaan liikaa, kuten eilen...
Musta tulee parempi. Musta tulee se, joka mä olin vielä 2 vuotta sitten.
2 kommenttia:
en osaa sanoa muuta ku että voimia pikkunen ♥
kiitos hirveesti, sinne myös paljon ♥
Lähetä kommentti