thoughts running through my head

Mä oon nyt yksin. Taas. Keksit ovat ystävinäni täällä, ja mä ahmin. Mä kadun. Ahmin lisää. Aamuisin mulla on vahva olo. "Mä pystyn siihen, en vaan syö." Päivällä ahdistaa ja pian ahmin. Mä muistan vielä ne ajat, jolloin söin päivässä vain kaksi leipää ja that's it. Mä olin parempi, kauniimpi, kevyempi. Mä olin täydellisyyden rajalla. Miks mä pilasin kaiken? Miks mä jatkan tätä asioiden pilaamista?

Aamulla tuli pieni ahdistus/vitutus -kohtaus. Jäljet mun kädessä on todisteena siitä. Oon liian aggressiivinen. Mut pitää laittaa lukkojen taa. Häkkiin. Yksin.