takaisin arkeen

Tän muutaman päivän ajan mä oon saanut nauttia. Unohtaa kaiken. Mä olin onnellinen. Mä en pelännyt. Mä söin liikaa ja tein asioita, jotka ei ole minua. Ekan kerran maistoin alkoholia. Poikaystäväni kanssa. Juotiin yks siideri puoliksi. Se oli pahaa ja ei tuntunut missään. Seuraavana päivänä join (en ihan yksin, hänkin maistoi vähän niistä) kaksi siideriä ja lonkeron. Ei tuntunut missään. Maku vain oli helvetin paha. Mua ei kaduta, koska mä en enää pelkää. Ennen mua ahisti alkoholi yms. aivan suunnattomasti. Mä kulutin aikaa itkien yksin, kun muut dokaili joka viikonloppu. Nyt mua ei pelota, mutta ei myöskään kiinnosta. Se oli kiva kokeilla oman poikaystävän kanssa, koska se oli turvallista. Silti se oli myös uutta ja "jännittävää".

Mua ei oo stressannut tai ahistanut juurikaan tän muutaman päivän aikana. Onko se vain sattumaa, että porukat on ollut poissa ja mulla on ollut hyvä olla? En usko. Tää on ollut uskomattoman vapauttavaa olla ilman stressiä ja huolta. Mulla on ollut hyvä olla minuna itsenä. Välillä on tullut alemmuuskompleksi, mutta se tulee mulla aina. Onko se väärin, että mä tunnen näin? Kerrankin oon iloinen, eikä mun tarvitse hävetä itseäni. Se on ollut uskomattoman vapauttavaa. Mutta mä tiedän, että ne palaa tänään. Ahdistus alkaa hiipiä, mä tunnen sen. Mä alan taas haukkua ja moittia itseäni kaikesta, kun ne on tulossa takaisin.

Mun pitäis taas oppia syömään "normaalisti". Tän päivän tavote on max 800 kcal. Mä totuttelen tähän uudestaan. Mä olin iloisempi, kun mä söin vähemmän. Mä olin tyytyväinen silloinkin. Kaikkea ei voi saada, mutta mä haluan sen tyytyväisyyden tunteen takasin, vaikka noi olisikin täällä.

i felt all flushed with fever

Oon tänään syönyt kaks rahkaa, muutaman tomaatin, keittoa ja purkkaa. Yhteensä siis n. 350 kcal. Oon tyytyväinen kai. Join pitkästä aikaa taas vettä. En tajua, miten sen juonti "unohtuu". Pitää kai parantaa tavat. Jään yksin kotiin pariks päiväks, eli luultavasti syön taas enemmän. Sen jälkeen ryhdistäydyn taas. Mä tiiän, että mä pystyn siihen. Mä näytän niille kaikille, jotka jätti mut yksin. Musta tulee vittu täydellinen!

Mikä siinä on, kun eräs henkilö, joka joskus oli mun paras kaveri, saa mut haluamaan itseni tappamista? Oikeastaan niitä henkilöitä on muutamakin. Miksi? Onko se väärin? Mua sattuu. Mä oon syrjäytyny niistä, ja se ei ole mun syy. Ne on unohtanut mut. Ne ei jaksa edes yrittää pitää yhteyttä. Mä vielä jaksoin... joskus. Ne ei hyväksy mua. Mä oon erilainen. Miks kaikkien muka pitäis olla samanlaisia? Me ollaan eri maailmoista. Me nähdään asiat eritavoin. Kun mä katon kuvia niistä yhdessä, pitämässä hauskaa, mua sattuu. Sillon mä haluan kuolla. Sitäkö on "kaveruus"? Jos se on sitä, mä en taidakaan haluta ystävyyttä. 

katseellasi häpäise

Eilen söin paljon. Ei siitä sen enempää. Tänään vähemmän. Mä pystyn tähän.

quickie

Söin eilen vain sen 440 kcal, kuten suunnittelin. (: Tänään syön, miten sattuu, ja huomenna tavoite olisi max 700 kcal. Ihanteellinen lukumäärä olisi kuitenkin pienempi, tietenkin. No sen näkee sitten!
Laitoin tähän postaukseen enemmän kuvia, kun en tehnyt pitempää. Mulla ei oikeen oo mitään asiaakaan. En jaksanut kuitenkaan enempää ettiä kuvia. :-) Laiska?

loving the feeling of control

Mun juhannus menee dataillessa. En oo ikinä kyseisestä juhlasta välittänytkään. Mutta nyt kun mulla on tylsää, niin ajattelinpa päivitellä. Mulla on ihan kamala nälkä, ja en oo syönyt kauheasti. Sen takia mulla on maha kipeenä.
Huomenna saan syödä, miten haluan. Pelottaa vain, että ahdistus iskee, vaikka oon antanut luvan, ja että se binge mode jää päälle. No sunnuntaina vähemmän.

Oon syönyt tomaattia ja purkkaa. Se tekee about 75 kcal. Laskin purkat mukaan, koska söin niitä oikeesti tosi paljon. No parempi se on purkkaa mussuttaa, kuin että söisi jotakin kalorisempaa, vai? Ajattelin vielä tänään ainakin syödä keittoa. Oon myös ostanut mandariinilohkoja. Eli nekin luultavasti menee alas. Tän päivän syömiset kokonaisuudessaan tulis tekemään pyöristettynä 440 kcal. Oikeestaan voin pitkästä aikaa olla tyytyväinen. (:

Ton kuvan tytön vartalo, me gusta. ♥

craving is only a feeling

Oon pettyny. Söin eilen ihan hirveesti, tai ainaki siltä musta tuntuu. Söin taas purkkaa, keittoa ja ruisleipää. Ja mä söin sitä jätskiä. Oisin voinu antaa sen anteeks, jos en olis syönyt leipää... Mutta ei. No joka tapauksessa eilisen syöty määrä: n. 850 kcal. Multa kysyttiin eilen haluunko mä pizzaa ja sanoin, etten halua. Se on jonkinlainen voitto.

Tänään mä syön max 600 kcal. En saa ylittää sitä. Ihanteellinen määrä olis kuitenkin enintään 450 kcal, mutta oon melko varma, että ylitän ton. Huomenna saan syödä. Vaikka eikö juhannusta vietetä tänäänä? No en vietä edes juhannusta, vihaan sitä. Huomisen syödyt kalorit annan anteeksi. Sunnuntaina syön taas vähemmän. Kcal -määrä riippuu ihan siitä, paljonko syön tänään.

hungerhurtsbutstarvingworks

Eilen söin keittoa, ruisleipää (+ margariini, juusto), mansikoita ja purkkaa. Purkassa ei kyllä aivan älyttömästi noita kaloreita ole, mutta kuitenkin. Syömiset eilen siis noin 800 kcal. Joko hiukan alle, joko hiukan päälle. Meinasin taas ahmia, mutta empäs ahminutkaan! :-D

Vähän pelottaa, miten tän päivän syömiset menee... Mummu tulee meille illalla kahville ja täällä on jäätelöä. Noi kattoo vähän vinoon, jos sanon, etten ota. Jos otan, niin otan vähän, enkä syö tänään muuta. Siinä jätskissä on ehkä n. 210 kcal / 100g. En voi pilata tätä ja syödä!