No niin, nyt vihdoin aion tehdä postauksen tosta T10DC:stä, vaikka monet varmaan tietää, mistä on kyse. Ennen sitä kuitenkin haluun sanoo vielä tän viikon syömisistä, että en voi olla ylpee. En oo pahasti tyytymätön, mutta silti. Oon syönyt maanantaina 600 kcal ja muina päivinä n. 500 kcal. Ehkä toi haaste pelastaa mut. (: Tulossa on sitten tosi tylsä ja lyhyt postaus, ei ole paljoa asiaa tai mitään muutakaan tällä hetkellä.
The 10 Day Challengessa on siis kyse siitä, että tavoitteena on pudottaa painoa n. 2,3 kg kymmenessä päivässä. Itse alotan ton tän viikon lauantaina (22.10). Kuten näkyy siinä on säännöt ja niitä noudattamalla saa pisteitä. Tavoitteena on siis 800 pistettä. Ite tähtään myös tohon pistemäärään tottakai, ja olishan se kiva, jos toi painokin tippuis. Mun liikunnat on varmaan pääasiassa kävelyä ja lihaskuntoa. Toi veden juonti on mulle haaste, koska oon luultavasti sit jatkuvasti vessassa... :-D
En aio haastaa ketään, mutta jos joku nyt sattuu myös "ottamaan haasteen vastaan", niin kommentoikaa ihmeessä! Olis kiva tietää, jos joku muukin tätä yrittää ja miten siinä sujuu. (=
Eilisen syömiset meni kai ihan hyvin: 600 kcal. Tähän mennessä oon syönyt leipää 100 kcal edestä. Tän päivän tavoite mulla siis on se max 550 kcal. Mulla on nälkä, mutta en halua vielä syödä. Mua pelottaa se kamala olo, joka tulee syömisen jälkeen. Mä inhoan nälkää, mutta se kevyt olo on ihana. Se antaa sellaisen oudon voiman ja kontrollin tunteen. Tulee vahva olo, vaikka onkin heikko olo. Sekavaa?
Mä tykkään siitä, kuinka mun solisluut alkaa pikkuhiljaa tulla esiin ja tuntua paremmin. Mä tykkään ja vihaan sitä, kuinka vaatteet tuntuu löysemmiltä kuin ennen. Mä tykkään siitä, että alan arvostaa itseäni enemmän ja olo on itsevarmempi. Harmi vain, että toi arvostus on pinnallista. Musta tulee joskus laiha ja kaunis. Mä teen itsestäni kokoajan parempaa. Sellaista, mitä mä todellisuudessa haluan olla. Nyt on pakko panostaa ja työstää tän eteen kunnolla!
+800g. Fuck. Ei se mitään! Oikee asenne ratkaisee! Tällä viikolla mä panostan. Kunnolla. I promise. Perjantai on ainoa päivä, joilloin saan syödä enemmän (max 1000 kcal). Sitten alkaakin T10DC. (: Mä oon kyllästynyt häviämään. Tää mun prosessi on viivästynyt liikaa. Enää ei saa ahmia. Marraskuussa alkaa herkkulakko jouluun asti. Tällä viikolla suunnitellaan "treeniaikataulu". Ei enää ahdistusta ja katumusta, vaan ylpeyttä ja tyytyväisyyttä. :) I can do this, I'll prove i can!
Maanantaista torstaihin söin oikein. Perjantaina tuli extempore ravintolakäynti, joten siinä meni se. Lauantaina ahmimista lisää. Aijai, huonosti on mennyt. ): Tää päivä olis alkanut hyvin, ellen ois ottanut kuppia kaakaota. Join kaakaota viimeksi ala-asteella ja halusin maistaa. Olihan se hyvää, mutta liikaa kaloreita! Onneks tajusin, että ei se niin paha ole. Jos en tänään jatka samaa rataa, niin kyllä se siitä!
Perjantaina ja lauantaina koko ajan ahdisti, koska olin syönyt niin paljon. Tänään en halua sitä samaa. Ei peliä vielä oo menetetty, vaikka joinkin sitä kaakaota. Mä voin pelastaa tän! En oo varmaan huomenna laihtunut yhtään, mutta ei se mitään! Ens viikolla vähemmän. Mä pystyn siihen! Ja sitten alkaakin T10DC. Mä en pilaa tätä enempää. (: En oo kerennyt postailemaankaan kauheesti kiireiden takia, mutta ens viikolla ei pitäisi enää olla niin kova kiire.
Don't give up! It's never too late.
Mitä mitä mitä ihmettä?! Aamulla kävin vaa'alla melko huonosti nukutun yön jälkeen ja sain todellakin yllättyä positiivisesti. Vaaka näytti -2,5kg. Onko toi oikeesti edes mahdollista? Mä oletin, että paino tippuis jonkun kilon, jos edes sitäkään. Oon tyytyväinen. (: En vaan silti voi uskoa.
Sunnuntai: 710kcal.
Eilisen summa. Tähtäsin 800 kcal:iin, mutta tottakai vähempi parempi. Tänään syön aamupalan, jos vain kerkeän. Haluaisin keretä. Tänään on max 650 kcal päivä. Pystyn siihen. Toi on tosi helppo. Ennen en olisi pystynyt. Mä oon muuttunut. Multa löytyy nykyään itsekuria, vaikkei välttämättä niin paljon kuin välillä tarvitsisin.
Sitten kun oon tavoitepainossa, niin tietenkin lopetan laihduttamisen. Haluaisin korostaa, että epäterveellisen laihduttamisen. Mä en jaksa odottaa! En vaan sitä, että oon onnellisempi ja itsevarmempi jne, mutta myös sitä, että saan syödä enemmän. Mä oon yks niistä, jotka rakastaa ruokaa. Tavoitepainossa aion syödä 1200-1400 kaloria päivässä, liikkua enemmän ja saan herkutella kerran viikossa. Pyrin silti tarkkailemaan painoa, tietenkin. En halua, enkä aio, palata entiseen elämään.
Hyvää viikon alkua kaikille! Pitäkää mieli positiivisena. :-)
Eilen söin liikaa. Herkuttelin taas. Hups. No yritän olla tyytyväinen, koska ennenhän söin joka päivä jotain hyvää, kuten keksiä, sipsiä, karkkia yms. Eilen katseltiin poikaystävän kanssa netistä jenkkisarjoja. Söin popparia. Olin ostanut ihania keksejä, joista molemmat syötiin. Söin liikaa. Poikaystävä olikin syönyt vaan yhden keksin ja mä söin loput! Ajattelin, että lasken myöhemmin ne keksien kalorit, kun luulin, että hänkin söisi enemmän. No eilisen kalorimäärässä ei ole kehumisia. Tästä lähin lasken etukäteen, ettei käy näin.
Lauantai: 1215 kcal.
Ei toi nyt kai kovin paha sittenkään oo. Tai siis, olishan se voinut olla enemmänkin. Tänään olis tarkoituksena syödä max 800 kcal. Sitten ens viikolla joka päivä aina vähemmän. Mun politiikkana toimii miinus 100 -ajattelutapa. Ainakin nykyään. Huomenna sitten vaa'alle. Toivottavasti numero ois pienentynyt. (:
Joulu lähestyy. Pikkuhiljaa. Se on vielä kaukana. Mulle kaukana. Oon asettanut jouluaatoksi tavoitepainon. Jos se on saavutettu, saan syödä niin paljon kuin haluan. Laskematta kaloreita. Muuten saan syödä max 2000 kcal. Kuulostaa paljolta, mutta mun mielestä jouluna saa syödä. Minä en kuitenkaan. Yritän vain motivoida itseäni, enkä olla ilkeä. :D Tiiän, että pystyn tähän!
Alotanpa ensin hyvillä jutuilla, ja lopussa hiukan angstausta. Joten jos angstaus ei kiinnosta, ei loppua tarvitse lukea. Yritän aina pitää tätä blogia positiivisena (ainakin nykyisin), koska positiivinen asenne laihduttamisessa ja/tai elämänmuutoksessa on tärkeää. Ainakin omalla kohdalla! En oo koskaan ennen päässyt näin pitkälle laihduttamisessa ja suurin syy on varmasti ollut asenne.
Heräsin melko aikaisin ja menin 7 jälkeen keittämään itelleni kupin kahvia. Tällä kertaa join mustaa kahvia isosta kupista. Kuppi ei ollut täynnä, mutta join enemmän kuin normaalisti. Yritän aina viikonloppuna juoda aamulla mustaa kahvia, jotta vähän saisin aineenvaihduntaa boostattua. Lisäks laitoin 0,5 litraa vettä kylmään, ja siellä se sitten odottaa. Yritän juoda taas mahdollisimman paljon vettä. Toi musta kahvi on pahaa, vaikka oon melkein jo tottunut makuun. Enää en meinaa oksentaa, haha! En silti usko, että se "sopii mulle". Nous nimittäin kurkkuun taas...
Perjantai: 945 kcal.
Jes, pysyin alle 1000 kcal:ssa! Oon tyytyväinen. Illalla vaan oli täys olo... Vihaan sitä oloa! En oo ennen vihannut, mutta nyt oon tajunnut, kuinka epämukava se oikeastaan on. Oon jostain lukenut, että pitäisi syödä siten, että on "80% täynnä" tai jotain. Kuulostaa ihan loogiselta. Ei tule syötyä liikaa, eikä tule inhottava ähky/liian täysi olo. Mä en jaksa odottaa mun UGW:tä. :)
Nyt angstausta... Eli aamulla heräsin jo ennen 6:00. En vaan enää saanut unta. Yhtäkki aivan järjetön ahdistus hiipi jostain. Tekstasin poikaystävälle ja se ei tykännyt. Ahdistus lisääntyi. Itkin, ahdisti, itkin lisää. En tiiä, mistä tää johtuu. Hormoneista? Onko mulla taas joku muka "masennuskausi". En mä ole masentunut. Mä osaan välillä hymyillä ja ehkä jopa olla onnellinen. En mä voi olla masentunut. Mä oon liian iloinen ja onnellinen.
Vaikka mua ahdistaa ja itseinho nousee pintaan välillä liian korkealle, en mä ole masentunut. En täytä kriteerejä. Musta tuntuu, että olen vain normaali, mariseva teini. Nykyään osaan jo hillitä itseni vahingoittamisen halua enemmän. Silloin harvoin, kun jotain teen, osaan nykyään hallita sitä voimaa, jota käytän. Jäljistä ei tule syviä, eikä niistä jää arpia. Jälkiä sen sijaan tulee enemmän, mutta ainakaan niitä arpia ei jää!
Mä oon säälittävä... Ihan turhasta valitan. Ei mulla voi olla paha olo henkisesti. Kaikki asiat on "ihan hyvin". Silti se ääni mun pään sisällä huutaa. Joskus se sanoo "Tapa ittes!" tai "Hyppää rekan alle!". En tajuu, mistä toi ääni tulee. Mun oli pakko avautua, koska ehkä tää helpottaisi mun oloa? Luultavasti ei. Eihän se ikinä. En puhu näistä ikinä kenellekään. En enää edes poikaystävälle. Ei sitä kiinnosta. Se vaan ajattelis, että oon säälittävä, huomionhakuinen paska, luonnonoikku, luuseri, joka valittaa turhasta. Silti. Jostain tää ahdistus tulee.
Mulla on tosi sekava olo. En tiedä, mitä ajatella. Välillä mietin, että mulla on oikeesti joku ns. "ongelma" mun mielenterveyden kanssa. Yleensä kuitenkin mietin, että mulla on muka vaikeeta. Ei mulla mikään ole. Luulen vaan, koska oon niin vitun tyhmä. Musta välillä tuntuu, että sekoan. Ei mulla voi mikään olla. Kaikki on "hyvin". Mistä tää ahdistus muka voisi johtua? Ei mistään. Mä oon outo, mun ei pitäis olla täällä. Mua hävettää ajatella näin. Haluaisin olla normaali. En osaa edes koota ajatuksia tähän blogitekstiin. Anteeks kaikki tää sekavuus, jos kukaan edes lukee tätä.
Sori pitkä teksti ja turha angstaaminen. Yritän ajatella positiivisesti laihdutuksen suhteen, vaikka kuinka ahdistaisi. Toivottavasti tää angstaaminen jää vähemmälle. :-D Mä yritän tästä eteenpäin pitää tän kaiken turhan angstauksen ja valituksen omassa päässä! Mä haluan pitää tän blogin positiivisena! (-:
