the pure pleasure of boredom

Oon lihonnut. Huomaan sen mun rintsikoista. Viime kuussa vielä iloitsin siitä, että oon laihtunut. Nää tuntui silloin vähän löysemmiltä. Nyt tuntuu taas hiukan tiukemmalta. Kannattaa ahmia, sen siitä saa. Rehellisesti sanoen, vaikka mua ahdistaa tää, mua ei silti kiinnosta lihominen ollenkaan. Lähinnä kaikki tuntuu nykyään samantekevältä, mikään ei kiinnosta. Haluaisin vain olla. Edes raapiminen ei vie tätä tunnetta pois.
Toi kuva on aika sopiva tähän mun tuntemukseen...

Voisin ehkä ruveta pitää kirjaa tänne syömisistäni vaikka maanantaista lähtien. Ehkä mä sitten osaisin helpommin sanoa, mikä laukaisee tän mun ahmimisen. Okei, tiedän, että ahmin aina ahdistuneena/masentuneena, mutta jos se olisikin jotain, joka on mahdollista estää? Sitäpaitsi, ehkä syön vähemmän, kun tiedän, että ne pitää kirjata "julkisesti" ylös.

Tein muuten väliaikasen headerin (olikohan edes oikea termi?). Sen kanssa pitäis nyt sit pärjätä, kunnes jaksan väsätä ehkä joskus uuden.

should not eat

Mä oon syönyt 3 fanipalaa. Yhdessä palassa pussin mukaan on 43 kcal. Mä pyöristän ne siis 150 kcal. Mulla on nälkä. Mä haluan takasin itsehillinnän. Noita jalkoja ei saa ahmimalla.

i love waking up early; i have a life to live... or do i?

Tää ahdistus jatkuu. En ymmärä, mistä se johtuu. Mä epäonnistun jatkuvasti, ja ahmin. Se kyllä johtuu vain siitä, että olen syntynyt epäonnistumaan.

Mun pitäisi lukea syksyn ylppäreihin. Olen lukenut tasan kaksi lausetta, that's it.

Mun pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni. Mä tiiän, että mä pystyn siihen (okei, joo ehkä en tohon lukemiseen, mutta...). Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa nyt. Jotenkin ehkä jopa sanoinkuvailematon olo. Ärsyttävää, kun ei keksi sopivaa sanaa.

Mun mielialakin vaihtelee taas mukavasti. En tiedä miksi. Saatan olla todella iloinen ja energinen, ja yhtäykkiä masennun täysin ja yritän olla itkemättä. Mussa on joku vika.

Mä haluaisin painaa jollain terävällä ihooni. Hetken helpotus. Mä en tee sitä. Mä en halua, että mun poikaystävä pettyy muhun taas.

¿quién?

Mä en enää tiedä, kuka mä olen. Mä kaipaan sitä onnellista minää. Kaunis ja iloinen.
 Kaipaan! Kaipaan! Kaipaan! Mut tunnettiin ilopillerinä. Aina hymyili, aina nauroi.
Nyt mulla on tekohymy, ja se sattuu. Mä en vaan voi näyttää muille mun pahaa oloani. Mä en vaan voi. Mikä mussa muuttui? Haluan tietää.
Kukaan ei uskoisi, kuinka surullinen mä olen, masentunut mä olen, ahdistunut mä olen. Mä en enää uskalla, enkä voi avautua mun poikaystävälle. Mä en voi tehä sitä sille. Mä en voi sanoa, että en enää tiedä jaksanko olla, vai haluanko lakata olemasta. Mä en halua satuttaa sitä, mä rakastan sitä. Aarre. 
Mä haluaisin haluta elää. Joku vetää mua puoleen jossain muualla. Ehkä näin on hyvä. Ehkä mun vaan kuuluu elää näin. Surullinen ja säälittävä elämä on varmasti se mun tarina, enkä mä ole sitä kirjoittanut...

i keep fooling myself

Mä epäonnistuin. Mä en alottanut tota skinny girliä sittenkään. Mä oon syönyt taas liikaa. Mä luulin jo päässeeni sen pahimman ohi, mutta nähtävästi BED elää mussa yhä. Mä muistan, kun joskus olin vielä kaunis, laiha ja pro ana. Mitä vittua mulle kävi?

Mä tiiän, että multa löytyy sitä tahdonvoimaa, jota tähän tarvitsee. Mun on kai vaan taas "alotettava alusta", hitaasti. Miksi mä syön, kun mä ahdistun? Miksen vois vaikka vaan mennä lenkille tms?

Mua on tällä viikolla ahdistanut omituisen paljon. Mä en tiiä oikeen, mistä se johtuu. Ne itsetuhoiset ajatukset tulee mun mieleen. Tunkeutuu mun sieluun. Mikä itsemurhassa muka olisi hyvää? Mä yritän ajatella loogisesti, mutta kun se paha olo pääsee valloilleen se ei olekaan niin helppoa. Mitä mulle kävi? Mä olin joskus onnellinen, iloinen. Tää vaan "pahenee" koko ajan. Mitäköhän musta jää jäljelle?

Mä lupaan, että mä joskus taas hallitsen itseäni täydellisesti.

making my life better!

Hehe, heti uus postaus. Mutta ajattelin, että aloittaisin tällasen:



Muutan sen omaksi versioksi siten, että todellakin lasken hedelmistä ja kasviksista (yms.) noi kalorit. En kuitenkaan pyöristä niitä samalla tavalla, kuten ennen (esim. banaanin saatoin pyöristää jopa 150 kcal). Ja toi cardio mulla menis siten, että 3 x viikossa n. 20 min. Toinen vaihtoehto sille on suht pitkät aamu- tai iltalenkit.

Mä vielä keksin tohon varmaan muitakin yksityiskohtaisempia juttuja. (:

summer be gone

Tällä viikolla mun syömiset on mennyt päin vittua. Ahmin koko viime viikonlopun ja tänki viikon. Ainoo hyvin mennyt päivä oli tiistai, jolloin söin about 600 kcal. Se on mun ainoa ylpeyden aihe tällä viikolla.

Syömisten takia on ollut kauheet ahdistukset, mutta muuten mulla on ollut ihmeen hyvä fiilis. Ja se on sinänsä ärsyttävää, koska sillon mä yleensä just syön enemmän. Mä vihaan sitä hällä väliä -tunnetta. Mä vihaan sitä, että mulla on nyt kauhea nälkä. Mä vihaan sitä, että on tylsää. Se saa mut ajattelemaan ruokaa.

Mua ahdistaa. Kaikki paikat on täynnä mun epäonnistumisia. Mun sotkunen huone. Mun vitun isot vaatteet. Mun arvosanat, jotka voisivat aina olla parempia. Laiska. Tyhmä. Ruma.

Mä aion taas ottaa tosissaan tän syömis touhun, koska mä tiiän, että mä pystyn siihen. Mä tiiän, että mä voin saada paremman ja terveellisemmän elämän. Mun tarvii vaan (klassisesti...) ottaa itteeni niskasta kiinni. Mä voin joskus saada täydellisen kontrollin ja tahdonvoiman. Mä näytän muille, että ne on väärässä. Mä en ole vain laiska epäonnistuja. Ahmiminen ei paranna mitään. Tänä kesänä syön vähemmän ja liikun enemmän.

Positiivinen ja motivoitunut asenne auttaa! Voisin varmaan tehä jonkun itteäni motivoivan postauksen, jossa ois thinspoa. (: Pakko onnistua!

Ja apua, tervetuloa uusille lukijoillekin! (: En oo huomannut, että mulla on näin "paljon" teitä. ♥