ehkä kolmekymmentäkahdeksan astetta sulattaa läskit

Mä oon kuumeessa. Mä en oo ikinä kipeä. Olin viimeks kipeä joskus yläasteella. Mua ällöttää. Aina kipeenä syön liikaa. Äsken ahmin helvetisti suklaata ja vähän karkkia. Mua inhottaa. Mä en voi mennä oksentamaan, koska täällä on ihmisiä. Se on hyvä juttu. Kai... Mulla ei ole ikinä tullut tällaista ahdistusta. "Pakko päästä oksentaa nää paskat pois. Läsiläskiläski!" Mä en ole ikinä oksentanut tahallani, enkä halua. Ajatus houkuttaa silti. Helppoahan kipeenä on sanoa, että on tosi paha olo.

Mua vituttaa, koska en saa liikkua. Mä en halua pahentaa tätä, mä vaan haluan parantua. Aamulla sain pienen "paniikkikohtauksen", kun kuulin, että joudun menemään kyydillä. Tää on naurettavaa. Itkeä nyt tollasesta. Kuskia vihaan. Vihaanvihaanvihaan niin vitun monesta syystä. Minä, 38 asteen kuumeessa, halusin mielummin kävellä -20 asteen pakkasessa koululle. Luulin, ettei itku lakkaa. Kun menin oottamaan kyytiä pihalle, mun sydän vaan löi ja löi ja löi. Mä tärisin. "Jos mä lähen vaan juoksemaan koululle, ei ne tajua. Sanon, että mulle tuli kiire". Kyyti myös koululta kotiin.

Mä haluan liikkua, kuluttaa kaloreita. Sen sijaan söin suklaata. Helvetinmoisen määrän suklaata. Vannon, että reeeeilusti yli 1000 kcal edestä. Mä kuolen häpeään. Aamulla vaaka nauraa. Nauraa julmaa naurua ja mä nipistelen mun läskejä.