sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

i know what i want


Huomenna mä syön taas normaalisti. Mä en saa antaa periks tälle! Ahmiminen on perseestä. Mä yritän uskoa, että mua varten on jotain hyvääkin. Ja sen eteen pitää tehdä jotain, se ei tule itsestään. Mä haluan olla ihminen, josta mun kultakin voisi olla ylpee. Mä lupaan, että mä joskus vielä hymyilen ja nauran kuten ennen.


Tänään oli ihan ok päivä. Yhtäkkiä tuli kauhea ahdistus ja mä itkin. En tiedä, mistä tai miksi se tuli. Se vain tuli. Poikaystävän kanssa puuhailtii vähän intiimimmin, ja sen jälkeen se iski. Tuli tyhjä olo. Sainoinkuvailematonta. Vähän niin kuin olisi katsonut ikuisen kestosuosikkisarjan viimeisen jakson. Huono vertaus tiedän. Yleensä mulla on kauhean onnellinen ja huoleton olo tuon jälkeen. Tänään mä koin vain tyhjyyttä.

Ei kommentteja: